Täällä oli melkoinen myrsky tänään ja kauhunsekaisella jännityksellä seurasin miten aamiaispaikkamme vieressä kasvava nuori koivu taipui tuulessa. Onneksi koivut ovat notkeita ja tämäkin pysyi pystyssä, vaikka ei sillä kalliolla kasvavana varmaan kovin suuria juuria voi olla.

Koivu melkein pystyssä.

Koivu vinoimmillaan.

Ulkona ulvovasta myrskystä innoittuneena sain aikaiseksi oman yksityisen remonttia koskevan aivomyrskyni.

Taustaa sen verran että asumme paikassa, johon ollaan muutaman vuoden sisällä laatimassa osayleiskaavaa, minkä vuoksi olemme olleet jo muutaman vuoden rakentamiskiellossa. Uusi kaava toisi mukanaan n. 200 asukkaan kerros-, rivi- ja omakotialueen alueelle jossa nykyisin asuu 15 henkilöä. Minulla ei ole sinänsä mitään alle 1000 nelilön omakotitontteja vastaan, mutta mielestäni niiden pitäisi olla palvelujen ja julkisen liikenteen lähellä eikä sellaisia ole tänne suunniteltu. Emme siis aio jäädä tänne asumaan mikäli kaava toteutuu. Erityisen ikävä puoli on, että joissakin näkemissäni kaavaluonnoksissa kaikki olemassaolevat talot on purettu ja toisissa ne on jätetty jäljelle, joten emme tiedä myymmekö tulevaisuudessa talomme vai pelkän tontin puhumattakaan siitä milloin tämä kaikki toteutuu. Lasten kasvamisen vuoksi meidän on kuitenkin tehtävä jonkinlaista remonttia, joista kiireisin  on pesutilojen korjaus.

Asiaan . Sain yhtäkkisen aivomyrskyn ja ilmoitin miehelle että nyt alkaa tulla erilaisia suunnitelmia pesutilaremonttiimme brainstorm-menetelmällä. Annoin palaa ja mitä mielikuvituksellisimmista ehdotuksistani mies tarttui muutamaan ja joidenkin tuntien jatkojalostuksen jälkeen teimme suunniteleman:  rakennamme nykyisen pienen sähkösaunamme tilalle suihkun, kaksi erillistä vessaa ja vielä tilan pyykkikoneelle ja siivoustarvikkeille. Nykyinen saunamme on käytössä vain muutaman talvikuukauden ja muun ajan saunomme rantasaunassa, jonka voisi saada edullisesti ja pienellä työllä ympärivuotiseen käyttöön. Testaamme asiaa ensi talvena, mikäli samaa saunaa käyttävä appeni suostuu suunnitelmiimme, ja sen jälkeen remontoimme pesutilamme. Suurin este on appeni, joka ei ole niitä helpoimpia ihmisiä . Luotan siihen että vankalla maalaisjärjellä varustettu anoppi osaa puhua miehelleen oikein ja saa jääärän suunnitelmamme taakse.Anopilla kun on miehensä käsittelystä yli 40 vuoden kokemus.

Tästä suuresta aivomyrskystä pökertyneenä menin ja ostin kaikkiin makuuhuoneisiimme pimennysverhot . Ei siinä muuten mitään, mutta ostin ne palakorista ja olen käytännössä ompelutaidoton. Käytin puoli päivää ompelemalla verhoja ja sain neljä verhoa valmiiksi ja huomiseksi jäi enää kaksi verhoa. Täytyy sanoa että kunnioitan suuresti ihmisiiä jotka osaavat ommella. Neulominen ja virkkaaaminen on niin helppoa: neulotaan/virkataan kappale valmiiksi, kastellaan ja annetaan muototua, ommellaan saumat ja valmista on. Mutta ompelu: mitataan, leikataan, kiinnitetään nuppineuloilla, silitetään, mitataan uudelleen, kiinnitetään uudelleen nuppineuloilla, ommellaan, silitetään, mitataan, puretaan ja aloitetaaan kaikki alusta .

Varoitus: seuraava postaus saattaa sisältää kuvia ompelemistani verhoista . Älkää nähkö niistä painajaisia etukäteen.