No niin, pimennysverhot kaikkiin kuuteen makuuhuoneenikkunaan on ommeltu eivätkä valoisat kesäyöt enää häiritse perheen herkkäunisia (lue: miestä) . Niskani on vain pikkuisen jumissa ja hermot - no, vähän huonossa kunnossa. Mutta kunhan tästä pääsen taas neulomaan esikoisen villapaitaa, saan hermot kuntoon. Niskakipuun neulominen ei taida olla paras lääke .

Kyllä tuo minun ompelemiseni on melkoista vääntöä. Rupesin tekemään ensimmäistä verhoa aamulla 6.50 ja se valmistui 8.16. enkä tehnyt siinä välissä mitään muuta . Join tosin muutaman kupillisen teetä ompelemisen aikana. Kokenut ompelija olisi selvinnyt urakasta ehkä puolessa tunnissa. Mutta sisulla sain verhot valmiiksi asti, tosin koko ajan itsekseni marmattaen ja ompelemista syvästi inhoten. Samalla kiukulla lyhensin vielä miehen kahdet housut ja niissä olikin homma silittämisineen, harsimisineen ja ompelemisineen. Lahkeissa oli jotkut kummalliset nauhat ja kävin jo muutama viikko sitten paikallisessa käsityöliikkeessä saamassa neuvoja miten sellaiset housut lyhennetään. Kauppiaan mielestä helposti, mutta saanen olla eri mieltä . Ompelukone on pakattu siististi takaisin hyllyyn ja saa pysyä siellä taas jonkin aikaa jolleivat sitten pojat innostu ompelemaan.

Ja sitten kuva. Ei, en pelottele teitä näyttämällä ompelemiani verhoja, vaan laitanpa kuvan esikoisen ikkunaa koristavasta kilpikonnasta.

Mukavaa sunnuntaita ja lämpimämpää ensi viikkoa .