Viikko Teneriffalla kului (liian) nopeasti ja paluu Suomen syksyyn on tuottanut pieniä vaikeuksia. Ensi viikonloppuna pitää raivata tilaa kirkasvalolampulle ja käydä apteekissa ostamassa D-vitamiinia.

Los Cristianoksessa asuimme rauhallisessa perhehotellissa hulppeassa kolmiossa, jossa oli kaksi kerrosta, kaksi kylpyhuonetta ammeineen ja kolme parveketta. Esikoisen mielestä yläkerran parvekkeella olisi mahtunut pelaamaan jalkapalloa, mutta tyly äiti komensi jälkikasvun hotellin jalkapallokentälle potkimaan palloa .

 

Minua viehätti lämmön ja meren lisäksi myös paikallinen arkkitehtuuri, vaikka suurin osa rakennuksista olikin rakennettu turisteille. Minä ihailin kattoterasseja, parvekkeita, laattakäytäviä, kierreportaita ja torneja, ja mies totesi joka kohtaan, että ei toimisi Suomen ilmastossa. Höh, mikä realisti .

Etelä-Teneriffa on hyvin kuivaa ja karua ja melkein kaikki vihreä oli istutettua - ja hyvin hoidettua. Myös meillä tuttuja huonekasveja, kuten kiinanruusua ja kultaköynnöstä, kasvatettiin ulkona. Luonnossa kasvoivat vain kaktukset ja mehikasvit, joita oli jos jonkinnäköistä ja -kokoista.

Olimme vuokranneet auton kolmeksi päiväksi ja ehdimme ajella ympäri saarta. Kävimme tietysti eläintarhassa, mutta paras kohde oli kuitenkin Teide-tulivuori, jonka rinteillä vietimme yhden päivän. Ilma yli 2 km korkeudessa oli selvästi ohuempaa kuin mihin olimme tottuneet, mutta pojat jaksoivat kulkea pitkiä matkoja polkuja pitkin. Maisemat olivat upeat ja valokuvat antavat niistä vain kalpean aavistuksen. Minusta tämä kuva, jossa pilvet ovat vuorenhuippujen välissä, on aika hauska. Ajoimme parina päivänä vuoren rinteillä ja oli jännä tunne istua pilven ympäröimässä autossa. Olin oikein tyytyväinen kun mies suostui ajamaan kaikki matkat, sillä kapeilla serpentiiniteillä ajaminen ei oikein ole minun lajini.

Löysimme matkan varrelta myös näin rauhallisen rannan, mutta se oli niin matala ja kivikkoinen, että soveltui lähinnä kahlailuun. Kävimme kuitenkin muutaman kerran hiekkarannalla josta pääsi kunnolla uimaan. Eikä ihmeiden aika ole ohi: mies kävi uimassa vaikka rannalla ei ollut saunaa . Sitä ei varmasti ole tapahtunut ainakaan hänen aikuisiällään, jos koskaan.

Tietenkin ehdin myös tehdä vähän käsitöitä. Lentokoneessa virkkasin kaksi sytomyssyä ja aamuisin ennen perheen heräämistä neuloin sukkia. Kerran olin uima-altaallakin sukankutimeni kanssa, mutta neulomiseni ei herättänyt muissa turisteissa mitään mielenkiintoa. Kuvia valmiista töistä tulee myöhemmin .