Toimme eilen esikoisen 12-vuotispäivän kunniaksi Salaman tänne varakotiin. Satunnaisille vierailijoille tiedoksi, että Salama on 11-vuotias reunuskilpikonna (Testudo marginata). Se oli horrostanut jo 3,5 kuukautta emmekä uskaltaneet jatkaa horrosta enää. Horros oli tänä talvena poikkeuksellisen aikaisin pakkomuuton vuoksi, mutta hyvin Salama tuntui heräävän tapaninmyrskyssäkin.

Ruoka ei oikein vielä maistunut, mutta vettä Salama sentään joi. Joulupukki toi Salamalle uuden kalkkikiven, joka sekään ei vielä jaksanut kiinnostaa.

Salaman päivä kului suurimmaksi osaksi lämpölampun alla torkkuen tai kuten tässä kuvassa keinoaurinkoa palvoen.

Joulu meni meillä perinteiseen rauhalliseen tapaan, mutta esikoisen syntymäpäiviä vietimme vain yhden ystäväperheen seurassa. Täällä varakodissa ei ole oikein tilaa isommille juhlille, mutta juhlimme sitten kun pääsemme omaan kotiin.

Joulupukki oli löytänyt meidät täältäkin ja ovella oli hurjan iso lahjasäkki kun palasimme aattona kävelyltä.

Pukki oli onneksi tuonut paljon akkareita, joten pojat ovat lukeneet ahkerasti. (Kävimme kyllä ennen joulua kirjastossa varmistamassa ettei luettava ihan heti lopu.) Välillä pojat ovat leikkineet sormiskeiteillä ja olemme yrittäneet vähän ulkoillakin, vaikka pitää myöntää että tapaninpäivän myrskyssä ulkoilu jäi hyvin vähiin. Minä olen neulonut ja lukenut ja välillä lukenut ja neulonut, ja neuletakkini onkin hyvällä mallilla.

Olemme malttaneet pysyä poissa kotoa joulunpyhät, mutta tänään menemme jatkamaan remonttia - toivottavasti kera kirvesmiesten ja putkimiehen.

Kivaa vuoden viimeistä viikkoa teille kaikille .