Eteisremontti valmistui juuri oikeaan aikaan. Tähän asti on vielä pärjätty hyvin, mutta kurakeleillä on kieltämättä mukavampi kulkea sisään eteisestä kuin olohuoneesta .

Tällainen näkymä kohtaa, kun tulee ulko-ovesta sisään. Koko alakerran lattia on samaa laattaa ja lämmönlähteenä on vesikiertoinen lattialämmitys, joka tosin ei vielä ole täysin käytössä. Seinällä, jossa nyt on naulakko ja vanhempieni 40 vuotta sitten ostama erinomaisessa kunnossa oleva mankeli, oli aikaisemmin kaappeja. Mankelin päädyissä olevat tarrat lapseni ovat saaneet pieninä kerhossa käydessään ja ne saavat jäädä muistoksi.

Kaappitilaa onnistuimme järjestämään paljon, kun koko esikoisen huoneen vastainen seinä on täynnä kaappeja. Ja esikoisen huoneen puolella on vastaava määrä kaappitilaa.

Aikaisemmin ovesta tullessa oli pienen pieni epäkäytännöllinen tuulikaappi, jonka purimme pois. Se ei ollut ihan pikkju homma, sillä yhdellä seinällä oli sulaketaulu ja sähköt jouduttiin vetämään uudelleen.

Ikkunan edessä on isäni isän aikanaan tekemä arkku, jonka vanhempani maalauttivat 1970-luvulla. Minusta se pilasi arkun, joka oli alunperin kauniin harmahtavan vihreä eikä siinä tietysti ollut mitään metallikoristeita. En edes viitsi kuvata arkkua lähempää .  Tällaisenaankin se kylllä toimii hyvin langansäilytyslaatikkona ja on ainoa muisto isoisästäni, joka kuoli isäni ollessa 2-vuotias. Hänestä ei ole säilynyt edes valokuvia, sillä isäni menetti kaikki lapsuudenkuvansa.

Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasikin jo aikaisemmissa kuvissa reiän seinässä. Tämä peittyy sitten kun putkifirma tekee lattialämmityksen säädöt loppuun - eli toivoakseni kohtsillään.

Tänään olimme pitkästä aikaa liikkkeellä koko perheen voimin muualla kuin rautakaupassa. Kävimme Helsingin silakkamarkkinoilla. Kerrankin siellä ei tarvinnut palella, mutta koska olimme perillä vasta puoliltapäivin, ruuhka oli hirmuinen. Saimme sentään ostettua saaristolaisleipää ja muutaman purkin silakkaa. En muista että koskaan aikaisemmin silakkamarkkinoilta palattuamme olisimme pysähtyneet syömään jäätelöä merenrantaan, mutta tänään pysähdyimme.

Idästä päin nousi pilviä ja kun ennätimme kotiin, meilläkin oli pilvistä. Lokakuun alku on ollut uskomattoman lämmin ja Salama-konna oli eilen vielä vähän aikaa ulkona. Yleensä se on tähän aikan vuodesta jo valmistautumassa horrokseen, mutta ei rauhoittuminen oikein onnistu kun on niin lämmintä ja aurinko paistaa.

Toivotan kaikille oikein lämmintä ja aurinkoista lokakuun ensimmäistä viikkoa