Tämä on ihan parasta aikaa vuodesta: on valoisaa muttei vielä kuraista.



Aurinko nousi puiden takaa kun olin koiran kanssa aamukävelyllä.



Kuuset saivat kauniin oranssin sävyn.



Aamupäivällä kun muukin perhe oli herännyt, kävimme järven jäällä hiihtämässä. Valon ja varjon ero oli huikaiseva.
.


Illalla saimme nauttia joulukuusen valoista. Meidän joulukuustamme ei tarvitse kärrätä joulun jälkeen pihalle, kun se kasvaa siellä jo valmiina. Sähköjohdot ovat sen verran syvällä hangen alla, että jouluvalot voidaan riisua joskus pääsiäisen paikkeilla . Nämä ovat siis talvi- eikä jouluvalot.

Kun tämä lumimäärä sulaa, ei ole yhtään kivaa. Meidän savimaamme ei jaksa imeä vettä kovin nopeasti ja sitten on kuraa joka paikassa - myös sisällä . Aion nauttia talvesta niin kauan kuin sitä vielä kestää.

On keväässäkin puolensa, kuten lintujen laulu. Tänä aamuna kuusi- ja sinitiainen pitivät laulukilpaa ja myöhemmin päivällä talitiaiset olivat äänessä. Innostuin myös vaihtamaan mullan lopuillekin kasveille. Perheen nuori hortonomi, Asterix-kissa, piti jo huolen yhden kasvin mullanvaihdosta. Se oli sijoitettu tyhmästi herran kulkureitille. Tein myös saman virheen kuin joka kevät: kylvin muutamien kasvien siemeniä. Kun taimet voisi sitten vihdoin viedä ulos, ne ovat aivan ylikasvaneita huituloita joista ei koko kesänä tule kunnon kasveja. Mielenmalttia, sitä tarvittaisiin tässäkin puuhassa .

Aurinkoista viikkoa kaikille.